Ajokoiran korvat

Minulla oli hirveä palo aloittaa blogin pitäminen, mutta nyt tuntuu siltä että riittääkö minulla sitten kuitenkaan asiaa niin paljon. Katsotaan kuinka käy ja ideoita siitä mistä haluaisitte lukea otan mielelläni vastaan kommenttiboxiin.

Olen suhaillut viikon erilaisia asioita hoidellen ja alla kuvia siitä millaisissa reileissä painattelin menemään.





Yläkuvassa päällä Yoursilta tilatut pusero ja farkut

Alakuvassa lisäks Raiskin DrymaxX Stretch ulkoilutakki jonka ostin paikallisesta urheiluliikkeestä. Takki on kertakaikkisen ihana, pitää jonkin verran vettä, tuuli ei pääse läpi ja mikä ihaninta tän kokoiselle ihmiselle toi on tosiaankin stretch!

Harmi kun kuvat on jotenkin niin tummat, mutta ehkä vielä joskus opimme mieheni kanssa yhteistyössä saamaan katselu kelpoisia kuvia joista saa jollain tapaa selvän edes.

Mulla on aika iso ongelma, kuten kuvista on jo voinut päätellä, olen aivan rakastunut puseroihin joissa jää olat paljaiksi. Tämä taas asettaa tiettyjä vaatimuksia rintaliiveille ja ennen kaikkea olkaimille. Nyt olen asian ratkaissut sillä että olen onnistunut Yoursilta tilaamaan monitoimiset rintsikat. Niissä voi ottaa olkaimet pois kokonaan, vaihtaa ne läpinäkyviin, laittaa olkaimet sopimaan lähes minkä mallisiin kauluksiin vain.
Itse olen päätynyt pitämään näitä kaksia omiani niin että otan olkaimet pois kokonaan. Läpinäkyvät hiostivat ja painoivat tosi ikävästi ja kun kerran löytyi rintaliivit jotka oikeasti pitävät etuvarustuksen jonkinlaisessa kuosissa näin niin hyvä.

Nyt siis ongelma on se ettei ko rintaliivejä ole enää myynnissä minun kokoani. Rintaliivit tarvin ehdottomasti, koska rintani ovat kuin ajokoiran korvat jotka on vain rullattu paloruiskun tavoin rintaliivin kuppeihin. Jos ne roikkuisivat villeinä ja vapaina, niin saisin surutta laulaa:"ei laaksoa, ei kukkulaa" Nyt kuitenkin tulee jonkinlainen efekti siitä, että rinnat on. ;)

Oikein mielelläni otan kommentteja vastaan, täällä on kuitenkin laskurin mukaan käynyt aika paljon porukkaa ja haluaisin teiltä tosiaan vinkkejä siihen, että mitä kirjoittaisin. :)

Minä itse ja farkut

Jäin miettimään edelliseen postaukseen saamaani kommenttia ja katsoin kuvaa "erikulmasta", totesin siinä sitten ettei siinä todellakaan näy mun kilot. Minähän tietenkin turhamaisena ihmisenä valitsin mahdollisimman edustavan kuvan itsestäni (niin kuin ne kilot johonkin katoasi kuvakulmaa muuttamalla hah).

Tässä todellisempi kuva itsestäni ilman rotsia.


Ymmärsin kommentin laittajan olleen hieman loukkaantunut, että taas joku 5:n kilon ylipainoinen taivastelee hurrrrjaa läskeyttään. Itsekkään en oikein kauheasti jaksa näitä viiden kilon kanssa taivastelijoita. On suhteellisen raivostuttavaa kun joku minun silmiini normipainoinen alkaa selittelemään, että kuinka hänen pitäisi laihtua ja kuinka hän on niin lihava jne. Mutta tässäkin asiassa sanon kuitenkin, että jokainen tyylillään, pitää yrittää antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kommentissa oli myös farkuista ja ettei niitä voi pitää, onneks nykyään voi pitää. Esimerkiksi Yoursilla on farkkuja kokoon 32 joka vastaa suurinpiirtein meidän kokotaulukossa kokoa 62. Monissa farkuissa on elastaania ja jos sitä on esim 3-5% niin silloin farkut on miellyttävät päällä...eivät purista eivätkä kiristä...pahasti ;)

Itse käytän "meidän" kokoa 52, eli Yoursilta tilaan aina kokoa 22 olevat ja lähes aina ne on olleet just eikä melkein. Noissa kun on vielä sekin, että lahkeen pituuden voi monesti valita, tämmöinenkin hukkapätkä (163 cm) kun mitä itse olen löytää farkut joista ei tarvitse lahkeista ottaa pois puolta metriä.

Okay tästä se lähtee, nimittäin ensimmäinen blogipostaus!

Olen koko elämäni ajan taistellut vaateiden kanssa, toki myös kilojenikin kanssa. Laihduttanut olen elämässäni varmaan yhteensä pitkälti toista sataa kiloa...saaden ne aina korkojen kera takaisin.

En ole ikinä syyttänyt kiloista mitään- enkä ketään muuta kuin itseäni ja persouttani hyvälle ruualle, siihen yhdistetynä erittäin heikko liikkuminen. Minulla ei ole huono aineenvaihdunta, läskini eivät ole lähtöisin sukurasitteista, enkä minä hämmästele:"Mistä näitä läskejä oikein tulee?". Tiedän tasan tarkkaan että syy on korvien välissä - niin pienellä matkalla vika, mutta niin vaikea korjata ;)

Itsetuntoni on nykyään suhteellisen hyvä, vaikkakin jotkut sitä on tehokkaasti yrittäneet sitä aina välillä latistaa. Olen kuitenkin nainen ja naisena haluan näyttää niin hyvältä kun se vain läskeineni olisi mahdollista. Turhmainenkin olen, samoin kenkä addikti. Kehut ovat aina mieltä hivelevää, mutta kritiikinkin otan vastaan erittäin mielelläni, kunhan kukaan ei tule kertomaan minulle itsestään selvyyksiä tyyliin:"Olet läski"

Blogin tarkoitus ei ole muoti, siihen en ikävä kyllä tämän kokoisena oikein mahdu. Tarkoitus on peilata vieraiden ihmisten silmin minua, vaatteitani ja ehkä jotain muutakin aikojen saatossa.

Ennen oli niin että jos vaatteita halusin, ne oli tehtävä itse tai sitten tyydyttävä kaupoista löytyviin "kukkamekkoihin". En löytänyt kaupoista muuta kuin mielestäni vanhoille suunnattuja vaatteita. Eräs tuttavani aikanaan ihmetteli ääneen sitä, että miksi kaikki lihavat pukeutuu kuin iäkkäämmät ihmiset, lienet turha kertoa tässä että kyseinen ihmettelijä on itse normaalipainoinen. Oli taivaallista kun alkoi ilmestymään kauppoja jotka myivät siedettäviä vaatteita myös isoissa kokoluokissa, taivaallinen olo yleensä karahti karille joko sovituskopissa tai sitten lompakkoon katsoessa. Sovituskopissa sai huomata että laihemmille tarkoitetut vaatteet oli vain muunnettu isommaksi joten ne eivät istuneet kertakaikkiaan kenellekään, niitä ei ollut oikeasti kaavoitettu lihaville. Jos nyt joku vaate sattui sopimaan kooltaan ja malliltaan niin hintalappuun kurkkaaminen sai jättämään vaatteet rekkeihin. Niin paljon en minäkään halunnut jotain ns normivaatteiden näköisiä vaatteita että olisin ollut valmis maksamaan niistä kolminkertaisia hintoja normaalikokoisiin vaatteisiin verrattuna.

Muuan vuosi sitten alkoi ilmestymään Anttilan kuvastoon isoja kokoja jotka olivat suht nuorekkaita, eikä hintakaan ihan päätä huimaavan korkea ollut. Siitä repesi mun "hulluus" vaatteisiin. Ostin puseroita, farkkuja, neuleita...kaikkea joka vähänkin näytti hyvältä silmään. Toiset ostokset oli katastrofeja mutta toiset oli sitten oikeita helmiä. Edelleen on joitain vaatteita käytössä noista.

Yhtäkkiä huomasin että vähän joka kuvastossa oli isojakin kokoja, samoin alkoi joihinkin kauppoihin ilmestymään isoja kokoja jotka oli suunnattu muillekin kun "kukkahattutädeille". Sitten tän jälkeen löytyi se todellinen taivaanlahja, ulkolaiset nettikaupat - voi jei sentään!

Siellä vaatteet on oikeasti pääsääntöisesti nuorekkaita, kaavoitettu oikeasti isoille ihmisille ja mikä parasta hinnat ovat minunkin kukkarolleni sopivia, eikä postikulutkaan päätä huimaa. Nykyään sitten ostankin pääsääntöisesti vaatteeni muualta kuin Suomesta.

Eilen olin hieman ulkona kavereiden kanssa ja olin vetänyt päälleni alla olevat vermeet. Nahkatakki on jotain niin ihanaa, etten voi sanoin kuvata. Tuntuu päällä todella hyvältä, vaikka mieheni onkin sitä mieltä että se on pienen näköinen päälläni (johtuu pitkälti siitä että malli on lyhyt), pieni se ei ole menee kiinni ilman tunnetta makkarankuoreen tunkeutumisesta.

Mielipiteen mielelläni ottaisin vastaan myös muilta kyseisestä asusta. ;)

Farkut Anttilasta joskus vuosia sitten ostetut

Tunika Yoursilta

Nahkatakki Hobby Hallista

Kengät jostain paikallisesta kenkäkaupasta
Kaulaliinan sain äidiltäni
Laukku joka ei kyllä nyt tässä kuvassa näy on Yoursilta, laitan alle kuvan pelkästä laukusta.

Esikatselua käytettyäni sain todeta, että aika paljon on Mamalla oppimista tässä blogimaailmassa. Toivottavasti kaikki nyt tulee tähän kuten haluan. Jatkan opettelua ja ehkä joskus vielä opinkin ;)